Kotimajoituksessa

HEIPPA TAAS PITKÄSTÄ AIKAA!

Nyt ajattelin kirjoittaa siitä millaista on asua kotimajoituksessa. Eli ihan kertauksen vuoksi olin kesällä kolme viikkoa kotimajoituksessa Brightonissa. Perheet olivat yleensä mukavia ja aika perus brittiläisiä. 

Ensimmäisenä päivänä saapuessamme perheeseen puhuimme säännöistä, kuten ruoka- ja kotiintuloajoista sekä avaimen käytöstä. Perheen äiti kyseli myös millaisista ruuista pidimme tai emme pitäneet sekä tietysti ruoka-aineallergioista. Allergiat ja ihan pahimmat inhokit kannattaa tietysti ilmoittaa, mutta muutoin olen sitä mieltä, että ulkomailla kannattaa aina suhtautua avoimesti erilaisiin ruokiin.

Kotimajoituksessa perhe tarjoaa joka päivä aamupalan, antaa lounaseväät mukaan sekä valmistaa illallisen. Skippasin pari kertaa illallisen, kun kävimme kavereiden kanssa yhdessä syömässä. Tällaisissa tapauksissa on tärkeää muistaa aina kertoa perheelle etukäteen, ettei ole tulossa syömään.

Kolmen viikon aikana kertyy valtava määrä pyykkiä. Vaatteita kannattaa ottaa riittävästi mukaan, mutta monet perheet myös antavat kieliopiskelijoiden pestä pyykkiä reissun aikana. Omassa perheessäni pyykkiä pestiin kerran viikossa. On muuten kohteliasta ottaa vaikkapa minicrip-pussissa omaa pyykinpesuainetta mukaan. 

Kielimatkan aikana vietettiin kerran viikossa perheiltaa, jolloin yleensä syötiin yhdessä, pelailtiin pelejä tai vaan juteltiin. Nämä ovat hyviä hetkiä kielen oppimisen kannalta.

Perhemajoitus on hyvä tapa myös tutustua erilaiseen kulttuuriin. Esimerkiksi siihen, että englannissa useissa kodeissa on pelkkä kylpyamme suihkun sijaan.

Kaisla

Ystävän kanssa vai yksin kielimatkalle?

MOIKKA!

Tällä kerralla aion kertoa onko kielimatkalle parempi lähteä yksin vai kaverin kanssa. Omana kokemuksenani oli kivaa lähteä kaverin kanssa, vaikka alkujaan olinkin lähdössä yksin. Olimme jo varanneet minulle kielimatkan Brightoniin, kun ystäväni Seela kuuli siitä. Hänkin oli miettinyt  kielimatkalle, mutta oli ajatellut lähteä vasta seuraavana kesänä. Kuultuaan minun matkasta, hänen perheensä päätti tehdä varauksen jo tälle kesälle. Onneksi samalta kurssilta löytyi vielä paikka myös hänelle. 

Niinpä lähdimme sitten yhdessä. Halusimme kuitenkin majoittua erikseen, jotta oppisimme mahdollisimman paljon kieltä, kulttuuria ja ehkä jopa hieman olemaan sosiaalisempia. Ja ettei tulisi käytettyä suomen kieltä liikaa.

Yksin lähtemistä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä kavereita löytyy tosi nopeasti. Minä lähdin yhden hyvän kaverini kanssa, mutta löysin ainakin neljä uutta suomalaista ja pari muunkin maalaista ystävää, joiden kanssa on kiva pitää edelleen yhteyttä.

Eli yksin tai yhdessä, uusia kavereita saa varmasti!

Minä ja Seela bride-kulkueen yhteydessä järjestetyn maalisodan jälkeen.

PS. Seela kirjoittaa myös blogia Auringonlaskunoranssi. Käykääs kaikki kattomassa!

Kaisla

Peruspäivä Brightonissa

MOIKKA!

Tässä postauksessa ajattelin kirjoittaa siitä, miten normaalit koulupäivät kuluivat kielimatkallani Brightonissa.

Arkipäivisin aamuni alkoivat yleensä noin kello puoli kahdeksan tanskalaisten kämppiksieni, Ean ja Mathilden, herätyskellon soidessa.  Itse olisin tosin halunnut, ja nopeana lähtijänä, voinutkin nukkua vielä hieman pidempään. Mitäs siinä nyt sitten, vessaan, hammaspesu ja aamupalaksi muroja, joita syötiinkin sitten koko kolme viikkoa - ei ikinä enää kiitos muroja! Aamutoimien jälkeen, noin vartin yli kahdeksan pitikin jo kiiruhtaa bussiin.

Matka tyypillisellä kaksikerroksisella englantilaisbussilla kotoa koululle kesti suunnilleen 20-25 minuuttia. Oppitunnit alkoivat yhdeksältä. Neljä koulutuntia oli jaettu siten, että ensimmäinen blokki kesti 1h 20 min, jonka jälkeen oli tauko. Yleensä söin lounaseväät jo tässä välissä, koska murot. Tauon jälkeen pidettiin toinen 1 h 20 min kestävä oppitunti, jonka jälkeen oli vasta virallinen "lunch time". Mutta koska eväät oli syöty jo oppituntien välissä olevalla tauolla, lounasaikaan oli tunti aikaa shoppailla ja käydä vaikka ketjukahvila Costassa.

Costassa tulikin istuttua lähes päivittäin. Itse addiktoiduin siellä ihanaan ananas-kookosveteen. Paljon muuta ei tainnutkaan tulla juotua Costassa. Lisäksi pidin salted caramel muffinista. Nam.

Lunch timen jälkeen meillä oli kolmen tunnin aktiiviteetti. Aktiviteetit vaihtelivat päivittäin. Hauskimpia olivat esimerkiksi Amazing race ja eräänlainen valokuvakilpailu. Lisäksi tehtiin mm. lyhyt elokuvia.

Aktiviteetin jälkeen, neljän aikoihin lähdettiin taas bussilla takaisin kotiin, jossa vähän aikaa lepäiltiin ja juteltiin kämppisten kanssa. Illan ruoka oli yleensä vähän kuuden jälkeen. Ruuaksi meidän perheessä oli todella usein pizzaa ja hampurilaisia yms. Mutta kuulin, että yleensä muissa perheissä  oli ollut monipuolisempaa ja terveellisempääkin ruokaa. Olin alunperin ajatellut, että perhemajoituksessa tulee juteltua paljon perheen kanssa, mutta valitettavasti oma perheeni ei ollut kovin aktiivinen sen suhteen. He eivät esimerkiksi edes syöneet koskaan meidän kanssa samaan aikaan. Mutta kuulin, että monissa perheissä juteltiin paljonkin tänä aikana, joten tämäkin asia on vähän tuurista kiinni.

Illallisen jälkeen,  puoli kahdeksalta tapasimme taas Churchill squarella, joka oli kielimatkan aikana vakio tapaamispaikkamme. Oli ilta-aktiiviteetin aika. Ilta-aktiiviteetti saattoi olla esim. keilailua, lasersotaa tai vaikka vain elokuvailta EF-loungella.

Ilta-aktiiviteetit loppuivat noin kymmeneltä, jonka jälkeen matkattiin bussilla kotiin nukkumaan.

Päivät olivat siis tosi pitkiä, ja niiden aikana kerkesi tapahtumaan paljon asioita. Ensimmäisellä viikolla tunsin itseni tosi väsyneeksi, mutta sitten totuin kyllä rytmiin.

Ja bussit tulivat siis tutuiksi, mutta ne toimivatkin Brightonissa todella hyvin. Oikeastaan jäin kaipaamaan sitä täällä Suomessa, että busseja kulkisi koko ajan muutaman minuutin välein.

Kaisla